Suhtautumiseemme seksiin ja sukupuolirooleihin vaikuttaa muun muassa normit ja opitut tavat. Miten sinä suhtaudut seksiin ja seksuaalisuuteen? Oletko sisäistänyt arvoja ja asenteita, joiden mukaan seksuaalisuuteen liittyy jotain häpeällistä, syntistä tai vain tietynlainen seksuaalisuus on niin sanotusti oikein? Onko suhtautumisesi seksuaalisuuteen rajoittunut tai kielteinen?
Ylen toimittaja Maarit Åström-Kupsanen kirjoittaa, että naisen seksuaalisuus esitetään asiana, joka on aina vähän väärin: jollain tavalla outoa, kolhoa tai yksipuolista. Kun naisten seksuaalisuutta käsitellään, puhutaan liian usein vain kolmenlaisista naisista: huorista, uhreista tai madonnista. Oli nainen ihmisenä millainen tahansa, tuntuu että ympäristöllä on siitä huolimatta tarve lokeroida hänet johonkin näistä kolmesta kategoriasta. Narraatiota ylläpitävät yhtä lailla media kuin me tavalliset ihmiset jokapäiväisissä puhetavoissamme. Huoran leiman voi saada kuka vain. Sitä huudellaan kadulla, kouluissa, sosiaalisessa mediassa, kotona ja baareissa. Nainen, joka on avoimen seksuaalinen tai edes hiiskahtaa mitään seksuaalisuudestaan, koetaan pelottavaksi. Huoraksi haukkumalla hänet yritetään hiljentää, vaientaa tai nolata. Häpeä kahlitsee. Uhriksi puolestaan leimataan monesti juuri se seksuaalisesti aktiivinen nainen, jota säälitään ja kiusataan samaan aikaan. Hänet otetaan maalitauluksi, julkiseksi sylkykupiksi, jonka seksuaalisuutta voi riepotella ja päivitellä julkisesti mielin määrin. Ja jos ei ole huora tai uhri, nainen halutaan luokitella madonnaksi. Madonnan luulisi olevan yhteiskunnan ihannekuva naisesta: pidättyvä ja pyhä seksuaalisesti puhdas. Silti myös tässä narraatiossa naisen seksuaalisuus tullaan esittäneeksi virheellisenä ja outona. Nainen, joka kieltäytyy seksistä, koetaan kylmäksi, vialliseksi ja oudoksi (Maarit Åström-Kupsanen).
Hannele Koivusen uskontotieteen väitöskirjan aiheena on semioottinen analyysi Maria Magdaleena ja Neitsyt Maria -myyteistä. Väitöskirjan nimi on The Woman who understood completely (1994) ja se on tutkimus kristinuskon myyttisestä naiskuvasta. Kirjassa tarkasteltavia keskeisiä naishahmoja ovat Neitsyt Maria ja Magdalan Maria. Koivunen yrittää selvästi ravistella kristittyjä ajattelemaan uskoaan naisnäkökulmasta uudelleen. Vuonna 1995 ilmestyi suomenkielinen teos Madonna ja huora. ”Tämä kirja ravistelee rajusti kristinuskon välittämää kuvaa naisesta alempiarvoisena, seksuaalisuudestaan syyllistettynä olentona. Hannele Koivunen perustaa tutkimuksensa varhaiskristillisiin gnostilaisiin teksteihin, jotka sisälsivät vahvoja juonteita vanhoista naisjumalattarien kulteista ja joissa mieheys ja naiseus olivat toisiaan täydentäviä, tasaveroisia voimia.” (Takakansi). Päivi Pihlajamäen kirjoitus teoksesta luettavissa täällä. Pihlajamäen kirjoitus on hyvä poikkileikkaus teoksesta.
Feministisen uskonnontutkimuksen yksi lähtökohta on oletus siitä, että monet kulttuurin miehisen vallan oikeuttavista elementeistä on löydettävissä uskonnollisista traditioista. Feministitutkijat korostavat uskonnollisen perinteen merkitystä naisten aseman ja roolien muokkaajana eri kulttuureissa. Suuret maailmanuskonnot ovat olleet ja ovat hyvin miesvaltaisia. Uskontojen perustajat ovat yleensä olleet miehiä, pyhien puheiden ja kirjoitusten kokoelmat ovat miesten tuottamia, kokoamia ja hyväksymiä, sekä perusopit ja rituaalit miesten laatimia. Feministinen uskonnontutkimus ja feministinen tutkimus ylipäänsä on ollut ja on yhä vahvasti sitoutunut naisliikkeen päämääriin. Naisliikkeen lähtökohtana on ollut havainto, jonka mukaan länsimaisissa yhteiskunnissa sukupuolten väliset suhteet rakentuvat epätasa-arvoiselle pohjalle. Empiirisen aineiston kautta tarkasteltuna tilanne ei ole kuitenkaan kaikissa kulttuureissa ja uskontoperinteissä samanlainen vaan variaatioita esiintyy sekä kulttuurien välillä että kulttuurien sisällä. On myös huomattava, että naiset ovat olleet mukana uskonnon erilaisilla näyttämöillä, vaikka heidän tehtäviään ei olisi virallisesti arvostettukaan. Juuri näitä tehtäviä ovat feministiset uskonnontutkijat lähteneet paikantamaan ja hakemaan uskonnollisten traditioiden vaiettua naista (Pesonen ja Sakaranaho).
Sinikka Tarvainen on tutkinut Länsi-Afrikassa syntynyttä, orjien Atlantin yli kulkeutunutta jorubauskontoa ja vodouta. Käytän tätä vain esimerkkinä traditionaalisista uskonnoista, joissa maailma ei ollut jaettu vastakohtiin yhtä jyrkästi kuin nykyään. Ihminen eli lähellä luontoa ja jumalia. Henkeä ei ollut erotettu ruumiista, miestä naisesta, elämää kuolemasta eikä hyvää pahasta samoin kuin nykyään. Vodou-perinne on esimerkki uskonnollisesta perinteestä, jossa naisella on vahva asema (Tarvainen 2007).
Länsimaisen feministiteologian puolella uskontokritiikki on kohdistunut kristinuskoon ja sen teologian sisältämään naista alistavaan luonteeseen. Sen perusteella, miten radikaali näkökulma tähän on otettu, on mahdollista jakaa feministiteologit toisaalta reformisteihin, kirkon sisältä uudistaviin sekä radikaaleihin, kirkosta ja kristinuskosta irtautuneihin. Reformisteista monet katsovat, että kristinuskon sanoma – kirjoituksista tulkittuna – on pohjimmiltaan tasa-arvoinen, mutta myöhempi miesteologia on tulkinnut kirjoituksia väärin ja luonut naista alistavan tradition. Radikaalin feministiteologian edustajien mielestä kristinusko on olemukseltaan miehinen. Jumala ja Jeesus ovat miehiä ja kristinusko on luotu vain miehisen vallan pyhittämiseksi. Näin ollen naisten tulee irtautua kristinuskosta ja luoda uutta uskontoa, joka on vapaa vallan ja alistamisen käytännöistä. (Ruether 1992, 367 ja Pesonen ja Sakaranaho)
Rosemary Radford Ruether tulkitsee kiinnostavalla tavalla ns. paratiisista karkoitusmyyttiä ja Eevan osuutta siinä. Hänen mukaansa koko kristillisessä teologiassa ja tavassa lukea Raamattua vaikuttaa ajatus, jonka mukaan ihmiskunnan ja Jumalan välinen suhde vääristyi koska Eeva haukkasi paratiisissa kiellettyä hedelmää. Tämän perustavaa laatua olevan synnin takia naisen on nyt rangaistuksena synnytettävä lapsia tuskalla ja oltava miehestä riippuvainen ja hänen valtansa alla. Ruetherin mukaan tämänkaltainen ajatus toimii pitkälle naisen alistamisen motiivien taustalla myös kristillisissä yhteiskunnissa. (Ruether 1987, 273-274 ja Pesonen ja Sakaranaho.) Ruetherin näkemyksessä vedetään siis yhteys kristillisen teologian ja Raamatun myyttien mieslähtöisyydestä tämän päivän maailmassa esiintyvään naisvihaan, joka ilmenee erilaisissa naista alistavissa sosiaalisissa käytänteissä (Pesonen ja Sakanaho).
Seksuaalisuus on osa minuutta. Se on kehittyvä ja moninainen ulottuvuus. Se sisältää kuvan siitä, mikä käsitys meillä on itsestämme. Käsitykseen on vaikuttanut vuorovaikutus, joita meillä on ollut ja on muiden ihmisten kanssa. Seksuaalinen minäkuva on tärkeä osa persoonaamme, ja sitä voi ilmentää ajatuksissa, mielikuvissa, tunteissa ja kehossa sekä suhteissa itseen ja toisiin. Syntymästämme lähtien olemme saaneet palautetta omasta itsestämme. Se miten meitä on kohdeltu, ja miten meitä on kosketettu, on osa seksuaalista minuuttamme. Seksuaalisia reaktioita, ajatuksia, asenteita, arvoja voi myös uudelleen opetella ja samalla murtaa vanhoja keinoja. Tiedostaminen lisää itsetuntemusta, se rauhoittaa ja motivoi muutokseen. Muutos on aktiivinen prosessi, ja silloin vapaudutaan vanhasta, etsitään ja löydetään uusia seksuaalisen minän ulottuvuuksia.
Aiheen laajuudesta johtuen sitä on mahdotonta ottaa haltuun blogipostauksessa, mutta toivottavasti kirjoitus antoi miettimisen aihetta. Suosittelen lämpimästi lukemaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Ymmärrys ja tiedostaminen on avain muutokseen.
Kirjallisuus:
Koivunen, Hannele. The Woman who understood completely, 1994.
Koivunen, Hannele. Madonna ja huora, 1995.
Pesonen, Heikki ja Sakaranaho Tuula: Naiset maailmanuskonnoissa; feministisen uskonnontutkimuksen näkökulmia.
Ruether, Rosemary Radford 1987: ”Androcentrism.” The Encyclopedia of Religion vol 1, 272-276.
Ruether, Rosemary Radford 1992 [1981]: ”The Feminist Critique in Religious Studies.” – Janet A. Kourany, James P. Sterba & Rosemarie Tong (eds.), Feminist Philosophies. Problems, Theories and Applications, 244-253.
Tarvainen Sinikka: Ennen syntiin lankeemusta; Vodoun maailma, 2007.
Åström-Kupsanen: Maarit. Huora, uhri tai madonna – Miksi naisen seksuaalisuudessa on aina jotain vialla?